Sateen tiellä nämä sanat ovat paljaita -
puhtaan alastomia vartaloita almanakasta
jonka aika on jo kertaalleen unhoittanut
ja jonka iholla kylpee rakkaus pyhä,
 
Virret ovat viattomia, lauseet riveillänsä
korulauseita, kuin suudelmat huulilta
hohtavat lämpöä ja janoavat makeaa -
valoa loistavat keskikesän hymyt.
 
Niin öiseen aikaan on tämä maailma
pysäyttämätön taru ikuinen, valkia
kuin taivas, jonne rakentavat satujaan
maallinen fantasia ja tähtivyöt.
 
Niin ovat tiellä sateen olevia 
paljaita nämä sanat mielen
julistamassa luonnolle kunniaa,
juhlimassa tätä elämisen juhlaa.