Kauneudenkuvat nousevat valkoisille siivilleen
ja vielä puolenpäivän päästä kuulen mielessäni pienen pyynnön
liittyä mukaan.
***
Vaan miten tästä linnuksi
voisin mä alkaa
miten ääneni kuulua antaisin?
Miten voisin luottaa tuulten kantavan
kuinka lauluni korvilles soisin?
Eihän minulla ole kuin vaatteet,
jotka roikkuvat ylläni
ja haaveet,
jotka ajan myötä upposivat veteen.
Ovat höyhenet
pois iholtani pudonneet.
Hukkasin parveni
pilviöihin kylmän talven.
Olen halpa.
(Vielä sieluni on maksullinen.)
Olen maata.
(Ja maasta minä olen tullut.)
Kerjäläinen kohmeisten päivien
joka enää lentää ei saata.
***
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.