Ensimmäinen päivä kultaisen Toukokuun
alkua kesän vallalle näin julistaa.
Hiljalleen sulavat pois talven viimeiset otteet
ja aurinko taivaankantta koristaa.

Heränneet koloistaan ovat jo metsäin menninkäiset,
sorjat, nuoret keijukaiset kutsuihinsa -
metsäinhenget pitoihinsa
kutsuvat kuulevia mukaan.

Alkaa aika Tapionkin
luonnon vihertää ja kukoistaa.
Joet, virtaavat purot hiidenlaaksojen
kosken kuohuvan virtaan laskevat.

Aurinko, oi´päiväinkehrä
suothan valoasi maailman juoda -
päivättären kutoma auringon hopea
kuuttaren antaa yön yöttömän taivaalle tuoda.

Lämpö valtaa kulkijain mielen
kuin niin monta kuukautta kauneutta
pian kukkii maan päällä
tämän kaiken luojain luomaa laupeutta.

Kesä pyhä, elo kaunis -
valonpilkahdus käännekohdassa tässä,
arjen synkissäkin hetkissä mukana kulkee
lämmön, toivon aika elämässä.