Syksyn kosketus iholla kylvää osittaista kuolemaa/
Persephone avaa ovet. jotka vievät manalaan.
Rakkaansa luokse matkustaa luonnonjumalatar
ja pian koleaan syliin vaipuu äidinmaa.
 
On Koren korean hiuksilla kruunu
ja luonnon sydän kesää kaihoaa.

Linnut jättävät pohjolan -
katso lähtevää kurkilintujen auraa:
kuin toiveikkaana tämä etelään matkustaa,
teräksisin siivin taivaalle katoaa.

Kanssa katoavan auringon aina kilpailee 
pohjolan valta, kun pimeys saapuu ja saa.

On kesän viimeinen ilta. 

Kirjoitan runon,
syksylle alkusanat:
 
Putoavat lehdet.