Syksyn kosketus iholla kylvää osittaista kuolemaa/
Persephone avaa ovet. jotka vievät manalaan.
Rakkaansa luokse matkustaa luonnonjumalatar
ja pian koleaan syliin vaipuu äidinmaa.
On Koren korean hiuksilla kruunu
ja luonnon sydän kesää kaihoaa.
Linnut jättävät pohjolan -
katso lähtevää kurkilintujen auraa:
kuin toiveikkaana tämä etelään matkustaa,
teräksisin siivin taivaalle katoaa.
Kanssa katoavan auringon aina kilpailee
pohjolan valta, kun pimeys saapuu ja saa.
On kesän viimeinen ilta.
Kirjoitan runon,
syksylle alkusanat:
Putoavat lehdet.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.