Kaipaan kuollakseni: kaipaan, ikävöin
kaivaa ne seitsemän mörköäni komeroista,
metsien kätköistä ja merkillisten sienten tiloilta,
mättäitten suojista tiheiden ja usvan alta
löydänhän itseyteni ja minä haluan
vaatettaa kaikki nämä prinsessani kutsuille teen,
luut ulos kaapeista kaivan ja alta ylimakean veen -
kutsuille itse saavun (kadonneena) Aliisana.
Mustelmia sielussa, aina sadut tarjoavat.
uuden kodin maailman hukatuille, lapsille unholan.
Vaikka itse koskaan tarvinnut en rauhaa kotoa,
taruni kadotetuille valmistan yön padassa.
Mörköni löytyvät alta seitsemän sinetin.
Ne kaitsevat Lumikkiaan synkillä soilla.
Ne saattavat joskus kummitella sinun komeroissasi
mikäli ovat hetken hupia ja hurmaa vailla.
Ja niin komeita vaunuja ajaa armaani -
ei niitä nähdä voi turuilla, toreilla.
Kaunistaa kalpeus, koreilemme kalmalla,
eläen sen suudelmilla ja sieluilla.
Pimeys näyttää mitä kauneimman tien elämään,
joka ei rohkeutta tai uskallusta vailla.
Yön sydän odottaa opetuslapsiaan,
valonaan uusi todellisuus
ja ikivanha avaruuden taika.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.