Ruusuja rinnoillasi muinoin ammoisina aikoina -
viime kesänä kukki armas luonto.
Kaikessa kauneudessaan huumasi herkimmätkin mielet
tuntea saattoivat he sieluissansa lumoa.

Minulla muistona on kerroksilla valkoisilla ihoni 
viillot eilisestä ja huomiseni arvet
ovat kantautuneet luokseni kuin kohtalon tuoksussa
ja kuullessani korvissani tutun kuiskeen
voin nimeen vannoa.


Olipa kerran aika kun minulla omanani oli
Ruusu nimeltä Candice, 
puutarhani villein, kaunein kukka, katala
jonka loisteen alle itseni
siunasin ja kirosin.