Olen räsynukke nurkassa,
kirottu tyttö viallinen.
On naamioni kääntynyt väärinpäin,
joko aavistatte sen?
Se huulilta huulille ylettää
kuin virhe, petollinen..
Olen lapsinukke, viaton
niin kovin surullinen..

Käyvät silminäni syvänmustat tähdet,
ja on mieleni pimeyttä täynnä.
Kun vain napit pitävät pahan pois,
napit kasvoillani, tähdet silmilläni.
Hiuksinani vain naavaa ja matoja -
matoja on sydämeni täynnä.
Varmasti minusta löytää voi täydellisen
kuvan pirullisen.

Kirottu olen.

Yksin nurkassa vaan en koskaan yksinäinen
- aina äänet pitävät seuraa.
Todellisuus on niin kovin rikkinäinen -
hyvin moni niin minua herjaa.
Sydän tämän nuken on vaitonainen,
enkä koskaan kumarra herraa,
renkiä en niiaa enkä huoraakaan
tykkää näytellä, kuin kerran.

Olen räsynukke nurkassa,
kaunis tyttö niin onneton.
Hymy kasvoillani on kultainen,
enhän ole vitsi, luokaton.
Valo sielussani kantaa
ja hieman luottamusta se antaa:

Näin korteissani vain hirsipuun
sekä elon repaleisen.