Se joka ulkona pimeyttänsä kasvaa
se hämärässä puhtauttaan kukkii.
 
Se joka varjoina valoa pakenee
se vetensä viininä maistaa.
 
Se joka elää tuntoa lempeää
se lihansa raa'impana nauttii.
 
Se joka vapaana iltaisin kulkee -
se syleilyt elämän tuntee
säteilyn.
 
 
Aina kuulee se kaikkia ja näkee se kaiken -
on sillä tiet tuhatkorvien,
sadannäkijäin silmät
ja rakkautensa sen on hurmetta -
rakastuu se kyyhyn mätään
vaan ei omenaan.
 
Ja niin viatonta on sointi sen.
 
On käynti sievää ja kavalaa kyyti.
 
Sinun kasvoiltasi paistavat sen silmät,
sinun katseesi nimeämätön on
sen kasvoilla.