Synnyin ikuisen auringon hehkuvaan huomaan,
nauravien palmujen alle
ja väkevä maa allani kannatteli
etelän lempeän lämmön sanomaa.
 
Turkoosin veden rantaan rakensin matalan kotini -
sinne missä kuljin, loin aina korttipakkani.

Ison arkanan tie, pienen arkanan polku -
elämän kaiku ja kohtalon alku. 

Unessa samassa kun tapasin sinut, olit unelma -
tiedostin todella, tämä on lopun alkua:
ei yksinäisyys enää soittaisi viulujaan puissa, 
ja niin tunsin rinnassani, niin tunsin luissa -
tämä antiikkinen tunne näkyisi kaikille. 

Loisivat tarut eloamme
kerran kirjattuina taivaanrajoille.

 
Sllä sinä tekisit meistä legendan
joka hohtaisi kirkkaana, kuin valoisat tähdet.

Ja minä voisin upota sinuun
jopa asteen nopeammin
kuin lähimmät galaksit,
menneet ja elävät.