Maailmasta on hiljalleen tullut pykälän vahvempi, vallaton ja vapaa;
taisteluvalmis, vakaa/rauhaton ja tummantyyni.
On aivan kuin myöhäisilllan syksyiset tuulet;
(kuurosateet, lehtein laulu)
kietoisivat luokseen/
kertoisivat yön

 
saapuvan
 
hämärän.


Sametin syömmeni pohjalle luot, sinä syksyntuoma sattuma -
silkkinen katsesi luo/lävistää sen seitin,
jonka ympärille olemme luovia kerran ne rakkautemme muurit,
joiden ulkopuolelle ovat jääviä
 

kylmä ja pimeä.