"Isoimmat kalat kutevat syvimmissä vesissä
ja pahimmat pelot äärimmäisessä pimeydessä."

 


Täydessä pimeydessä kuutamo ei loista,
ei aurinko päivisin paista eivätkä tähdetkään näy.
Minä olen elänyt siellä, jossa hämärä on toive -
valoisemmista ajoista haave, kun pimeä käy.
Ja katsos, sieluuni olen rakentanut minä pimeän uuden -
mitäpä jos kertoisin sinulle salaisuuden;
arkkitehtinä toimin läpi tämän sokeain maan
ja palkakseni tästä vain tyhjyyttä saan.

Näinkö olen onnistunut turmelemaan 
kerran rakastetun ja toivotun eloni
enemmän tuhoa aikaansaanut, kuin kukaan muu koskaan/
tahallaniko luon aina mieleeni tuskaa?
Miksi taas kerran kanssain kävi näin
että elon oikea puoli on väärinpäin
ja eksyneenä etsin vastauksia kysymyksiin,
jotka jättivät minut yksin
tyhjin ajatuksin.

"Kanssani tietäni ovat käyneet
vain onnettomuus, epäonni ja häpeä -

voi sinä kohtalo, joka kerran lupasit valoa,
näinkö lankesit onneksi muille
petetyt pettäen?"