Tumman taivaan yllä täysikuu
lieneekö lumottuaan mielii. 

Hopeisen järven ylle loistaa/
laineisiin aaltojensa heijastuu. 

Katoaa piiloon taivaan harsojen, 
toisinaan kurkistaa takaa pilvien. 

Niin mystisinä käyvät sävyt Selenen, 
ikititaanin, kuun ikuisen.