"Kuinka turhaa onkin olla kuin Selene,
jolla on vierellään väärä Endymion."
 
 
Luin sinun nimesi horsmien silmien päältä -
sieltä sinä sadoit minun päälleni tunteilla.
Sydänluistani kuulin kaipauksen sievän
se kutsui kotiin, vaati unelman uusintaa.
 
Satujani laulelin sulamaan sanoikseni arkeen,
kerroin sinut luokseni kymmeniksi öiksi.
Poltin kynttilöitä, vaalin tyyntä fantasiaa -
elin yhtä kauan kuin liekkikin eli.
 
Vaan tiedä, mitä syli on tämä kylmistä kylmin -
tiedä lämmin himokin vailla aitoa sävelmää.
 
Tiedä tunteen ja sen lämmön kirpeä kaipuu
kun kuuma ei riitä -
kun ikävöi kipeä.