Ja minä olen elänyt täällä.
 
Minä olen kulkenut täällä.
 
Minä olen katsonut täällä.
 
Ikuisuuden.
 
Ikuisuuden ajan katsoin sinun kasvojasi
ja niin kovasti, kovin empimättä koetin olla, kuin sinä.
Samat kaarevat tiet kuljin ja myöskin suljin sydämeeni
ne samat hylkivät virrat ja lämpimät sävyt elämän.
Vaan sydän, se on hassu elin -
kun se omia polkujaan kulkee,
elää ja kapinoi.
Toisinaan tunsin, kuin se pois rinnastani
olisi kiivetä tahtonut, kun ikuisuuden
tahdoin olla uudelleen tyhjä
ja sinun rakkautesi kuva.
 
Sanasi.
 
Niin kirjoissani olet, kuin ikiaikainen taivas.
Kuin keskiyön tuli ja kuin polttava maa.
Niin se sinussa pyhänä piilee - 
ikuisuus.
 
Ja minä olen meri.
 
Minä olen tyhjä.