Ei se sun vatsaasi auki revi
ellet sä tarjoa sille sitä yhtä salaista,
josta kirjoittavat harlekiinit,
harlotit ja hupakot.
Ja sun ranteidesi arvetkin
tanssivat tasaisina rivistöinä
luoden viivakoodistoa
kiimaisen ihosi pintaan.

Ne kuplat siellä pintasi alla,
kultaseni, kuuluvat
juhlistamaan
ihosi alaista riemujuhlaa -
mun sisäistämäni arjen
järkiluomaa ilotrippiä.
Rakkaani kupruilu - mitäpä siitä -
kun sun kotisi toimii
Jumalten suojapaikkana.

Piri,
mun luojani on rakkaus.

Enkä mä vieläkään muistele hyvällä
pusuhuulisia kaloja.