Kuvitella, millainen kipu kasvaa
orvokissa sen kuollessa
kun muinaisyksyn sateet, voimat ja muistot valtaavat petetyn maan.
Kuvitella sadepisaran synnyintapa/kuolinhetki kaikissa sen lyhyissä sekunneissa
ja sen jälkeen haaveilla hyvää, pyhää karmaa:
Jotta aurinko paistaa taas.
orvokissa sen kuollessa
kun muinaisyksyn sateet, voimat ja muistot valtaavat petetyn maan.
Kuvitella sadepisaran synnyintapa/kuolinhetki kaikissa sen lyhyissä sekunneissa
ja sen jälkeen haaveilla hyvää, pyhää karmaa:
Jotta aurinko paistaa taas.
Luutalo - juuri se/sitä minä olen,
tuntematta tavallaan mitään.
Sydäntäni särkee, rintaani ahdistaa
kenties siihen on kasvanut katkera kasvain?
Kehikko ylläni - ihmisarvoni -
on kai siihen ripusteltu verisin paloin.
Sitten ne mukamas ihmettelevät
missä kummassa voisi piilotella
erään kuolleen tytön hymy.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.