Rakastuu vaiheellinen valheeni minuun/
lakastuu rinnaltani manner - kuivuu pois koskemani kukka.

Voi sinua, sielurukka, petollinen sielu punnitaan.
Vaa'assa painaa enemmän ikirakkaus
kuin hullun houre tai aika.


Kun kaivoistani on viety pois kaikki veden iättömyys 
ja ajattomuus on kaiku iäisyyden päässä.
Aavikkoni on kuollut kuin Amon-Ra väärän auringon alla -
epäjumalten päällä kuolevaiset juhlivia ovat.
Sulanut pimeyteen on kansi pyhimmän taivaan,
elämänpuu kasvattaa luisia kukkiaan.
Vieläkö oleva olen,
sanoina hautojeni takana.
 


Lukittu Nefertiti,

hukattu Ariadnen kaava.