Levitän kauniiksi leteiksi kesän kultaiset hiukset
hennon neidon ohimoille.
Iholleen kirjoitan auringonpalon
ja silmiinsä taivaansinen, poutapilvet.
Puvukseen mekon - kuin auringonkukan-
keijujen ja hyönteisten luoman taian.
Kruunuksi kutreilleen kristallikruunun,
jossa kimaltavat aallot kesän,
lämpö meren.

Ja taitavasti tanssii tyttö tuo,
elovena.

Seuraten kauriiden polkuja,
Augustina.

Kesässä kuiskauksena kulkee -
kevyt kuin ballerina.

Pitäen pimeän poissa vielä hetken.