Mitä voisi armaaltaan oppia, mitä voisinkaan pyytää,
kun ilta kanssasi tanssi
ja lankesi valo, kuin enkelit.
Mitä rakkaalleen opettaa jo maailmassa valmiissa,
jonka mustanvalkoisilla seinillä juhlivat
jumalat ja kerubit.
Aikojen jälkeen täytyy meidän oppia pimeä tuntemaan,
sillä me kaksin kannamme yötä
johon melankolia hukkuu ja jossa varjot tanssivat,
aivan kuin ilta kanssamme soi.
Ja aamu loistaen valossaan, kuin langenneet toisinaan
kuiskuttelevat salattujaan halukkaille.
Sinua kutsun lähemmäs sydäntäni käymään:
polkuja kulkemaan sydänten haamujen!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.