Sinä päivänä kun tunsin niin
että Jumala minut petti -
ei enää syytä ollut rukoilla
sillä miksi uskoa utopiaan,
josta ei ollut takuita.
Näkyvissä ei ollut  paluuta huomiseen -
ei enää näillä meriiteillä
koska päivänä, jolloin kasvoni pettivät
loppui uskominen kaikkeen olelliseen
ja kaikkeen olevaan.
 
Niin tunsin ne syvät säälit
ja kertoimet syvän halveksunnan
mikäli uskalsin ulos kodistani
koskaan edes tuntea.
Sen häpeän määrän
jota kovasti koin
kun he poistivat viereltäni
uskonrakkauden
minä myin
kerros kerrokselta
niille, jotka avoimesti
vielä katsoivat etelään.
 
Oi, te siunatut,
te kirotut! 
 
Hei, te epäuskovat,
te toivotut!
 
Ah, te kerettiläiset!
 
Niin voi,
te kaikki luojanluomat säkeet!
 
Olen sadasti teille antava sydämeni
joka aivan varmasti valoa kantaa
koska näinä valoisina päivinä
ja kaikissa näissä pyhissä hetkissä
kun lihakseni vaieten surkastuivat
pettivät kasvoni.