Kaikki alkaa niin hitaasti ja kuolee niin hiljaa,
syntyvät aamut ja päivät ja nauravat yöt.
Ihoni on nukkuvan hauta ja vailla varjoja armo,
kosketa minun säteitäni
vailla vastaväitteitä.
Avaathan vielä silmäni uuteen -
joko on aikani lentää?
Kun kaikki alkaa niin hitaasti ja aikojemme lopussa
olemme vain kasa surtuja kuvia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.