Pimeydeltä tuolta kerran pakenin -
kerran karkasin pois kuolemalta,
hämärän alta tein kotiani valoonpäin
enkä enää halua päästä lähelle.
Hänen sinisten silmiensä alle
en lentäisi, en rastaana, en kyyhkysenä lain.
Enkä sysimustimpinakaan öinä,
enkä tuskaisimpana hetkenä
palvoisi pimeän katkeraa katsetta.
Sillä sinun minä olen, valo.
Sydämeni palo -
sinut kannan.
Elän sinusta.
Sinuun jään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.