Maaninen kuu taivahalta paistaa -
hehkuansa loistaa,
kuin hylättyjen tehtaiden haamujen valot. 
Harva haudassaan haaveilee purkutuomioista
kun rappio on kauneimmillaan rakkautta. 
Löydän itseni tivoleista, peilisaleista - 
hylätyistä linnoista, joiden seiniltä sinä kummittelet.

"Mieleni raoista vuotavat rakkauden muistot
asettunevat ruusuiksi pihani
puutarhaan."

Pulssisi pulssissani: aina luoksesi vain toin
valkoisen ihoni ja pullotetun vereni
nälkäisten huuliesi juotavaksi, 
joilta keräsivät toiset yön suudelmia. 

Kuinka kaunista onkaan kuulla puhdas yön laulu, 
varjojen nauru sen huulilta on taika. 
 
"Lumottu aika on loputon
kanssa armaan."
 
Sinä opetit sen minulle:
 
mitä noituus on.