Maaninen kuu taivahalta paistaa -
hehkuansa loistaa,
kuin hylättyjen tehtaiden haamujen valot.
Harva haudassaan haaveilee purkutuomioista
kun rappio on kauneimmillaan rakkautta.
Löydän itseni tivoleista, peilisaleista -
hylätyistä linnoista, joiden seiniltä sinä kummittelet.
Pulssisi pulssissani: aina luoksesi vain toin
valkoisen ihoni ja pullotetun vereni
nälkäisten huuliesi juotavaksi,
joilta keräsivät toiset yön suudelmia.
Kuinka kaunista onkaan kuulla puhdas yön laulu,
varjojen nauru sen huulilta on taika.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.