Kaipaan sinun syliisi, 
valtakuntaasi iättömään kaipaan
lyödä naulat arkkumme pantiksi -
hopeiset, kuin sormuksiksi tulevaan. 
Tulesta syntynyt, tuoneheen päätynyt
huhuilee minua henkien soilta. 
Yössä työtäni teen minä meedio manan - 
saavu hakemaan minua hautuumailta!

Varsilta rantojen usvaisten kantaa henkien laulu
ja juhlat pidetään maan alla salassa - 
menneisyyteen kaihoavat sielumme onnesta täyttyvät
kun pois lähdemme komeissa rattaissa. 

Valkoiseen pukuun, silkkiin surmani pukeudun. 
Tänä yönä avataan rakkauden hauta - 
arkun lauta, tuonenhurtta, viimeinen henkäys. 
 
Lupaus olla sinun on pitävä aina.