Sinähän et uskoisi sitä itse, ellet olisi ihan omin silmin nähnyt.
Siis niinä aikoina, kun muistit vielä nähneesi.
Ei kellään toisella naisella ollut sellaista hymyä, 
niin tuikkivia silmiä, hopeisia kutreja
ja luoja, kuin valkoiset ne hampaat..

Viettelys oli täysin sen naisen nimi
ja kauneuden makua hän kantoi.
Tuulessa tuoksunsa muistutti kauko-idän kukkia
tai tuhannen ja yhden yön taruja.

Kuten seireenit viettelevät usvaisilta kallioilta
ja hakevat saalistaan pintojen alta.
Hopeiset evät rikkovat meren öistä pintaa
ja aamulla ovat kateissa merimiehet -
nuo kadonneet pojat
ja tyhjä ulappa.

Kutsuvat sitä sitten haaksirikoksi,
koska eihän nyt herranjestas seireenejä..

***