Minä kaipaan sinua tänään.
 

(Kukin kaikkeuden väreissä.) 


Niistä runon saatat lukea,
tarinan alun nähdä näissä. 

Värejä ylläni kannan,
kuin pukuna ihollani ne olisi
ja toisten edessä olen koruton -
loveen loitsin lauluni:


Talvenvalkeana kerran kävi nuori, orpo sydän - 
huora jo neitsyyttään vanha. 

Mustana kulkivat rakkauden tiet,
jotka yön pimeään kadoten kulkivat.

Kultaisimpiin vaatteisiin pukeutunut keisari
ei liene alamaisilleen olisi alaston. 

Pyhyytensä violetti valehteli,
näistä punaisisssa saleissa kuiskitaan.


Oranssi on karnevaali, josta itseäni kohtaan
kalastaa palkinnoksi voisit suuren inhoni. 
Suurta sinistä etsin, käyden avomerillä ajan -
salaisimmat siellä kuulla saatat haaveeni.
Harmaista päivistä kirjoitin kirjan:
luettaviksi hylkäsin kätketyt aaveeni. 
Aarteeni merenvihreä piilee
katseessa metsien ja rakastajan. 
 

Me olemme värejä, jokainen meistä elämää kantaa.

Käsityksen suuremman täällä elolle antaa.

Eikä tarvitse kurkottaa sateenkaaren päähän.

Johan täytämme paletin valtavan.