Kosketin pikimustaa,
joka oli silkipehmeää
kuin Eedenin yö,
kuin syvintä samettia.
Sormieni läpi 
valahtelivat
sinun syvimmät salasi,
lämpimät.
Taipuisat,
kun sanasi olivat
kutriesi kurvit ja tuoksustasi
mittasin ja kartoitin
hieman kirkasta ruusunpunaa
ja lumenvalkeaa.
 
***
 
Hymystäsi katseeni nappasi
kaksi pikkupirua ja yhden enkelin.
Kuron, todellisen elämän Lumikin poimin
elämän kalseita kaduilta,
osaksi henkeäni.