Hän tanssii niillä hautuumailla
joita kutsutaan sydämiksi
ja oman elämänsä mielitietyiksi
hän kutsuu heitä, joita makaa.
Ja luita kaipaa/ noita menneitä aikoja
kokoaa kotiinsa,
kuin metsästäjä kalloja.
Vuosikymmenien takaisia kuiskauksia kaipaa -
kera rakastajan metsiin öisin katoaa.

Usvansumuun katoava noita.
Kenties karannut satunsa kuvioilta.
Kirkkain silmin loitsii, kuin kissa.
Rakastaa ollessaan kadoksissa.
Hän tanssii muistojensa aaveiden kanssa:
käy kujilla kuin primadonna/prinsessa.

Haluaa olla se kortti, jota kaipaa
se toinen, joka ymmärtää
ja sielunsa jakaa.

Ja tanssii kanssansa haudoilla.