Uinuen unessasi, keijukainen kaunis
keinuen käyt tietä tähän maailmaan
jossa mennikäiset, kuin mehiläiset
ja haltijat kuin hepokatit;
kevään lehdistöissä asuttavat
valtakuntaa tarujen.
 

Öisin uinuen aalloissasi, sisareni seireeni -
sinä lienekö yhtä kohtalokas, kuin mitä kielet kertovat?
Hiuksillasi meren tuoksu, helmipanta ja simpukat -
kaukaisen meren kutsu huulillasi/
ajatuksinasi aaltosten kaipuu.
 

Ja norsunluutornissasi elätkö sinä prinsessa ikuisuuden;
kymmenenkö patjan alta
herneesi tunnet, joka kipuna iholla käy herkän.
Ja löytyneekö sopivaa lasikenkää, edes stiletoista
kun sinä olet jättänyt maalliset murheet
ja rakennat unelmia
aidoin, kuninkaallisin sävelin.
 

Keinuen käy tie tähän maailmaan
yö kun saa/
satujen maassa matkustain
uinuen unessasi.
 
Uinuen unissasi, päivänsäde joko kohta lie
menninkäisen luokse käypi kaipuu?