Olento seisoo ikuisuuden virrassa, tienristeyksessä.

Sellaisella, joille saavutaan tapaamaan joko demoneita tai jumalia.

Sillä on kaksi ulkomuotoa - toinen on sokeille näkymätön
ja päänsä täynnä loputonta, avaamatonta tietoa.

Koboltinsiniset silmät hehkuvat illan hämärässä
ja myskintuoksu täyttää ilman ympärilläni
olennon havaitessa minun saapuvan;
se ei ole ihminen, se ei ole eläin
ja se ojentaa kätensä kehoittaen
minua astumaan lähemmäksi.

Koskaan en luultavasti olekaan
käynyt lähempänä kohtaloa.

Minä olen saapunut kunnioittamaan, tullut palvomaan tänne juuri häntä,
joka voisi antaa minulle ikuisen ilon
ja nautinnon
ja tässä me seisomme rungot vastakkain;

minä ja tämä antiikkinen peto.

Olento, jonka tietämättäin tunnen.

***

"Ihmismieli on niin hauras, niin kovin monimutkainen käsite,
se sai minutkin näkemään elämäni erheet jumalallisena.

Luulin kuuluvani kerran väärään katraaseen;
laumaan eksyneitä lampaita ja teurasta.

Olen hallusioinut itseni Eedeniin ja raivannut tieni itse helvetistä takaisin.

Edessäni näin lieneekö langennut enkeli vaiko totuus
jota etsinyt olen jo aikaisin?"


***

Olento seisoo ikuisuuden virrassa, tienristeyksessä,
käsissään kaikki maailman karma ja kasa avaimia.

Avaimia oviin, joita ei kukaan kuolevainen avaa ja oviin joita ei silti koskaan uteliailta suljeta.

Ja sen kohottaessa katseensa minun viallisuuttani kohtaan/
sen kertoessa kielillään esiin kaiken häpeäni;
ollut olen kuin tutkimaton aavikko ennen,
nyt tiedän, mitä kohtasin tielläni.

Ja minä lankean
uskoni edessä oppineena
uuteen maailmaan
puhtaana kuljen.

Tarkoitukseni löytäneenä
laskeudun
hänen katseeseensa
kuin sade.

***