Näin syksyisin minä todella totuuden myönnän -
hiljalleen pienesti aina pimeän saapuessa kuolen
lahjoittaen 2/3 osaa puhtaasta syömmestäin
sorjille keijusille saapuvan kesän.
 

Antaen heidän valosta riemuita, juhlien iloita
pidoista vehreistä nautiskella.
 
Liekkien loistosta - keskikesän taioista.

Siellä juopua voi muustakin,
kuin viinistä.


Ja sen loppuosan, kultaseni, minä sinulle onnellisna ojennan -
kevyesti voisit sen vaikkapa pannulla paistaa/
mikäli uskallat elämää maistaa, olen esillä sinulle;
 

Tarjottimella karviaismarjojen kera.