Se oli niitä päiviä,
jolloin taivas oli liian tyyni.
Silloin kaupungit olivat kovin hiljaisia
ja meri kävi turhan villinä.
Niitä päiviä, jolloin suuret laivat lähtivät satamasta
seikkailemaan kaukaisemmille vesille
mukanansa hyvin maksetut huvit -
nuo onnelliset -
ja jos hyvin sattui, silloin tuolla ulapalla,
saattoi nähdä pyöriäisparven,
jopa kauempana ehkä valaan.
 
***
 
Se oli niitä päiviä
jolloin minä valoin kyyneleistäni mittaa
ja kiikuttelin viinilaseja vuotokohtien alle,
kun oli kotitaloni yläkerta täynnä
silmieni hukkaamaa petettyä vettä
oli attiakin oli pyyhkeiden peittämä,
märkiä värejä tulvillaan.
 
Kenties ne maalasivat sinne, kuin omalle kanvaasilleen tekisivät
tulvia ja taidetta.
 
Se oli niitä päiviä,
jolloin Salla ja Thomas lupasivat kihlautuvansa toisilleen
jo varmaan kuudennetta kertaa
jo varmaan viidennessä kaupungissa
ja niitä päiviä,
jolloin jalkani eivät jaksaneet kantaa ystävieni juhliin 
vaan jumittuivat kapakan eteen, petettyinä, 
astelivat sen sisään,
puolivälissä matkaa.
 
Ja korkokengistäni oli jäänyt jälki baarin eteiseen.
 
Se oli niitä hetkiä,
jolloin join puolinaisen lasini täyteen,
iskin uuden
myrskyn raivotessa ulkosalla
samaan aikaan,
kun yhä kauemmas ja kauemmas
kotisatamastaan
vanhasta
etääntyivät laivat.
 
***
 
Se oli niitä päiviä, jolloin käsitin vihdoin
aivan liian myöhään silloin
sydämeni minut murtaneen,
paloitelleen,
rikkoneen, murhanneen.
Kun tunsin aaltojen painon ihollani
aaltojen, joita en luokseni soisi.
Tuulen kuulin kuiskaavan nurkissani,
kertoen.
 
 
Katso tuolla kulkee tuo onnetar.