Hengitykseni salpaat, kirottu pirulainen. 
Etkö tiennyt, ettei jaettu happi ole ilmaista? 
Äänesi vangitsee epävarmuuteni
ulos kuoreni taakse
eikä minun täydy koteloitua kanssasi 
kuin monet perhosista. 

Kun antaisit minulle kutsun outoon valssiin, 
sen liekit varmasti nuolisivat minun aaveeni. 
Haaveeni ihoasi vasten
olisivat salattuja vain hetken - 
 
täydentyisi todellisuus
epätiedon rajalla. 
 
On kevät, koskemattomat maat ulvovat.
auringon kosketusta iholleen. 

Kuin minä, joka sinua kaipaan. 

Luokseensa ne pyytävät.