"Sometimes I cannot help it so I keep asking myself repeatedly
could you have been my sweetest bloody valentine;
My knight in cool, black armour - my angel in the deepest dark.
The most dearest demon for me to keep and to cherish.

And could I have been your force field, your mask and the shield -
your wife in purest white and your lover in brightest red."
 

Ja taas tänään huomaan - ulkona sataa.
Olen hukannut sateenvarjoni aivan kuten kerran kadotin otteeni sinusta.
Syksy makaa maan vaikka haaveksun kevättä / minulla on ikävä fantasioita.
Koska sinun kasvosi piirtyvät voimakkaammin mieleeni
tämän pienen maailman tehdessä kuoloa.

Kuvia sinusta, kuvia minusta - olen levittänyt albumimme auki,
näin sängyn päällä makaa menneisyys, pitsikudosten yllä.

Kuinka aika on meitä muuttanutkaan,
olen laskenut ylös pihamme jokaisen pudonneen lehden
aivan kuin iholtani jokaisen huolen tulevan
ja ilonrypyt luonteestani.

Ikävälläni on ruusunvalkoinnen iho,
ja sen pistävänsiniset silmät
syövät hiljan minua sisältä,
luovat minuun juuriaan.

Ja minä vielä toivon, että se jättäisi minut tähän - tämä tyhjä tunne ja sen luoja.

Tämä polttava kaipuu sydämeni
kaikissa huoneissa.