Kaikista kaunein loputon pimeys ja loputtomuus
on äänetön kipu, joka ei ääniä kavahda.

Lakastuva kasvi: kuinka näen sinun kauneutesi lävitse
tuntematta edes moista sanaa, kuin kuolema.

Elo opettaa rakastamaan omaa pelkoaan päivittäin
ja tanssimaan taitavasti varjojen kanssa.

Kuulematta säveltäkään minä laulan:
kuule lauluni tuhansien muiden lintujen kanssa.

Ja kun nuori auringonsäde laskeutuu varjojeni maahan
saatan naivisti haaveilla hieman, vaikken koskaan kuuluisi sinne.

Kultainen äitinini taivaalla on täysikuu.

Yö kutoo seittinsä.

Pysyvästi lumoaa.