Mystisestä Atlantiksesta
kerran surrun kerroin taruni.
Lämmin merituuli hiuksissani -
kauniin ikuisen lämmön tuoksu.
Kertoivat minulle tarinoita,
kertoilivat, kuvailivat satuja
rakkauteensa kadonneista sieluista
kuin meristä, tuomituista toisilleen.
 
Ja niin kerran itse hätkähtäin tunsin
pelon omaa syvyyttäni kohtaan.
Kuin keskeltä kantautuva merten laulu
korvihini koskessa kuohui.
Kertoi kuinka syvyyksissä syntyivät meduusat,
sanaili, kuinka langenneet ovat sanat, runot, laulut -
eivät olleet rumpuun, kanteleeseen kahlitut.
Kuinka oli kurimuksesta kuultu.
 
Syntyi näin sydämessä mereni
kun vesi lämmin, lempeä, katala
lauleli sanat iholleni,
riipien lempi.
 
Laineet ääriviivoiksi pinnalle.