Sade pääni sisällä, alkava myrsky silmissäni
on vannomaton paha, sitoutunut pitämään kiinni
unelmistani ja harvinaisen tyhjästä päästä
niinä hetkinä, joina totean ja käsitän
olevani taas vain yksi elefantti elämän posliinikaupassa
ja silloin tippuvat alas kasvoiltani maskit -
vaihtuvat korsetit ja hameet asuksi vangin
jonka toisinaan ylleni päivittäin puen.

Varas sirkuksen olen kirotun, hymytön klowni
vaikka toivoisin olevani vapaa, vakaa sankari sielultani
ja vaikka voisin kasvattaa selkääni haltijain siivet -
keijuilla ja keimailla hieman
huomaan yhä olevani kiinni sidottu:
upotettu raskaaseen totuuden betoniin
ja jalkani vanhoissa kahleissa
kulkevat muistojen poluilla
joilla kaikilla kaikuu kutsu menneen maan.
 

Näin käyn täällä ylläni vain kasteisen huomisen hehku;

äkkiseltään huomaan rakastuvani aina taas uudelleen
siihen salaisen maukkaaseen tunteidensekamelskaan
joka kosketti minua vain hetken
ennen kuin maailma muuttui
kun  sirkus kuoli.

Kasvoillani maski, mielessäni suru -
ikihymy koreilee huulillani.

Sade pääni sisällä.

Alkava myrsky silmissäni.