Sieluni haluaa tavata toisen sydämen 
joka saisi omani tuntemaan edes jotakin.

Asetella sen näytille tavoilla,
jotka kirkuvat kannibalismia.

Olen odottanut tätä ateriaa
koko ikäni -
joten punnitaksemme toistemme sielut
etenemmekö Egyptiläisin kaavoin
vai onko tämä puhdasta halua
tuntea toinen?

Paljaana ja verisenä maailma on vapaa
petoksesta ja mausta valheen jälkeen.

Makusi huulilla on varmasti täydellinen
toisensa tietävän tuntea.

Jos me leikkisimme vanhoilla kaavoilla
meidän varmasti täytyisi olla Asteekkiset

rakastavaiset, prinsiippi ja papitar

uuden maailman aamussa.

Tuntisinko tulen?