Ensinnäkään en koskaan kutsuisi itseäni runoilijaksi. Syitä tähän on olemassa muutama.

 

  1. En koe vielä olevani (enkä tiedä, että tulenko koskaan olemaankaan) tarpeeksi lahjakas, jotta voisin kantaa moista titteliä.
  2. Mielestäni aidoksi runoilijaksi voidaan kutsua vain niitä ihmisiä, jotka ovat joskus todella julkaisseetkin teoksiaan.
  3. Mikäli sattuisin pitämään itseäni jostakin kumman syystä runoilijana, kokisin itse koko nimikkeen hyvin rajoittavana tekijänä. Jopa harrastelijarunoilijan nimi (jota siis itse "olen") aiheuttaa itsessäni tiettyä vastenmielisyyttä. Tuo luokittelu vaan nostaa jotenkin karvat pystyyn.

 

Kirjoittajana olen aidosti todella kriittinen itseäni kohtaan. Usein tunnen jopa huvittuneisuutta lukiessani vanhempia tekstejänä ja mietin, että mitähän hittoa oikein ajattelin tuonkin tekstin kohdalla. Minulla on arkistoissani hyvin vähän sellaisia runoja, joista itse ihan aidosti voin sanoa pitäväni.

Mitä tämänkin sivun kirjoituksiini tulee, niin oikeastaan kaikki tänne kirjoittamani tekstit ovat vasta vaiheessa olevia aihioita. Pohjatekstejä, joista ja joiden ympärille voin sitten myöhemmin rakentaa jotakin muuta. Ehkä uusia tarinoita tai paranneltuja versioita samoista aiheista. Voin aidosti sanoa, etten ole koskaan täysin tyytyväinen omiin runoihini - niistä löytyy omille silmilleni aina jotakin parantamisen varaa. Usein kun ne todellakin on kirjoitettu juurikin inspiraation iskiessä päälle, hetken mielijohteesta. 

Olen itse sellainen ihminen, joka elää ns. henkisesti eri vuodenaikojen mukaan. Keväät ja kesät odotan ensin innoissani luonnon puhkeamista kukkaansa ja sen jälkeen nautin lämpimistä vesistä ja lämpöisistä päivistä. Näiden vuodenaikojen kuukausina tuottamani teksti on aina ollut kevyttä hömppää ja itseasiassa minä olisin itse tuntenut oloni hyvin typeräksi, mikäli olisin kirjoittanut synkkiä tekstejä keskellä kaunista kesäpäivää. 

Syksyllä, iltojen pimetessä tulee sitten aika, jolloin synkemmätkin aiheet alkavat viehättää mieltä ja se näkyy muuallakin, kuin kirjoituksissani. Huomaan katselevani dvd:ltä sitä kauhusarjaa, joka on viimeiset puoli vuotta pölyttynyt nätisti hyllyjen kätköissä tai saatan löytää itseni ostelemassa uusia, raskaslukuisempia kirjoja kotiin. Väreittäin kauniimmaksi muuttuneen luonnon "kuolemasta" ennen talven tuloa on itselleni ollut aina hyvä inspiroitua. Syksy tuo aina mieleni päälle myös tiettyä raskasmielisyyttä, mistä tietenkin on ollut vain hyötyä, kun kirjoitan synkempiä tekstejä. Vaan tässä se taas tulee - lukiessani mieleni luomuksia jälkikäteen huomaan niistä aina puuttuvan jotakin sellaista, joka tekisi niistä itselleni erinomaisia (alias jotta voisin olla kirjoitelmistani ylpeä). 

***

Kuitenkaan en vieläkään ole oppinut sitä keinoa, jolla saisin kirjoitettua tyylipuhdasta synkkää tekstiä. Haluaisin oikeasti joku päivä saada aikaan sellaisen kirjoituksen, joka saisi itsenikin ajattelemaan että voi nyt jumalauta - minäkö tämän tosiaan itse kirjoitin. Se on minun oma etappini, jota kohden olen koettanut pyrkiä vielä kuitenkaan siinä onnistumatta. :) 

Minulle on usein sanottu, että olen "kaunistelija" ja se on sinällänsä totta. Olen ihmisenä hyvin visuaalinen ja tykkään kauniista asioista. Valitettavasti se näkyy minun itseni näkökulmasta vähän liian usein myös runoissani. Synkkyys itsessään voi olla kaunista ja kauneudestakin löytynevät omat synkät puolensa, mutta itselläni on itseäni ärsyttävä tapa kaunistella asioita kirjoittaessani vähän liikaakin. Olen jatkuvasti omalla oppitien polulla, jonka tarkoitus on repäistä itseni täysin irti nykyisestä kirjkoitustyylistäni ja kirjoittaa jotakin synkempää ja riipaisevan rajua tekstiä. 

Hankalaahan se minulle itselleni omn, mutta ehkä vielä joskus mielestäni syntyy jokin sellainen hakemani helmi, josta voin aidosti olla ylpeä. Pitää vain yrittää keksiä sopiva aihe tai kirjoittaa täysin aiheetonta tekstiä, hioa ja kiillotuttaa sitä oikein urakalla ja saada aikaan hyvä, valmis lopputulos.

Todellakin helpommin sanottu, kuin tehty. :)

Lopuksi laitan tähän vielä vähän musiikkia, joka on itselleni tyylikäs esimerkki mitä laadukkaaseen synkkyyteen tulee. Aloin itse kuuntelemään tätä yhtyettä (Velvet Acid Christ) about kymmenen vuotta sitten ja se on yhä yksi omista suosikeistani genressänsä. En itse hae inspiraatiota muiden ihmisten luomasta taiteesta, vaikka sitä kovasti ihailenkin sillä kokisin moisen käytöksen jokseenkin halpana. Myöskään se ei olisi sellaista luomista, joka oikeasti ja aidosti on kannattavaa.

Kuitenkin, tässä muutama loistava kappale.

https://www.youtube.com/watch?v=iDNM5og2iho (VAC - Pretty Toy)

https://www.youtube.com/watch?v=sT4g-hELiI8 (VAC - Malfunction)

https://www.youtube.com/watch?v=LuUSOuQiBJI (VAC - Crushed)

https://www.youtube.com/watch?v=xKqR6A-wtJo (VAC - Slut)