Te kaikki katsotte minua maskienne takaa,
katseeni täyttää naamioiden verkko.
Meidän takanamme nauravat kuolinhuoneet menneet
edessä odottaa taas teurastava huomen.
 
Aika vähenee, elämme tiimalasissa -
minä aistin jo pimeän perivän.
Olen ristin vuoksi kuoleva, aina sen yhden
johon raaskinut en ennen edes uskoa.
 
Suljen silmäni. Avaan tajunnan.
 
Olen elossa tällä hetkellä.
***
 
He kaikki katsovat sinua, kasvoillaan naamiot -
sinä olet maskeerannut kasvosi puhtaiksi.
Tylynä tuomarina toimit näissä huoneistoissa
joissa elämme hiljaa kuin kuolleiden henget.
 
Aika vähenee, elämme tiimalasissa
osoita jo minulle se viimeinen laukaus.
 
He katsovat mestaria, kuulevat kuningasta.
 
Nämä hetket ovat pian jo menneet.
 
***
 
Loppunee teatteri, sen loppuunmyydyt näytökset.
 
Riisutaan maskit pois -
kaikki on satua.
 
Avataan silmät, tyynnytetään tajunta.
 
Olemme luultavimmin elossa yhä.