Katso, kuinka kauneus kasvaa -
kuolleista oksista rakkauden taika
laskeutuu ihoni ylle, kuin lumen tunto
ja kaikki mennyt aika on obscura.
Kuule, kuin ulkona tyynessä haikeutemme laulaa -
keväisen vehreää maanpinta kaipaa:
iänkaikkista kosketusta, auringon haloa.
Ja todellisuus väreilee.
Yön tummistakin sävyistä kerran perimme hymymme.
Askel askeleelta toivoon johtaa tiemme.
Olemmehan kosmosta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.