Katso, kuinka kauneus kasvaa -
kuolleista oksista rakkauden taika
laskeutuu ihoni ylle, kuin lumen tunto
ja kaikki mennyt aika on obscura.

Kuule, kuin ulkona tyynessä haikeutemme laulaa -
keväisen vehreää maanpinta kaipaa:
iänkaikkista kosketusta, auringon haloa.

Ja todellisuus väreilee.

Meidät kaikki tehty on tomusta ja tuhkasta.

Yön tummistakin sävyistä kerran perimme hymymme.

Askel askeleelta toivoon johtaa tiemme.

Olemmehan kosmosta.