Tanssii hallissa kauneimpien painajaistensa kanssa
yllänsä espanjalainen morsiuspuku ja kuolinhuntu,
kuin kaivattu.
Kalmankoreilta kasvoiltaan alkaa pikkuhiljaa paistaa
veren hehku ja elo niin tarkoin valittu.
Rakastaa olla hereillä ja niin veitsenterällä
näin aina tanssii elämä, tuo kallis ballerina.

Ja kuinka ikävä tapa päättää päivänsä onkin tuo:
olla brutaalisti giljotiinilla teloitettu.

Päättömänä naisena hän/elämä hätkähtää aina hieman
kun joku hänestä kertoo ja kutsuu häntä nimeltä.

Ja hän näki - hämärä on hyvä: näin tulkoon pimeys.

Ja pimeys saapui, kuin alta pakeneva maa.