Eikä tämä ole runo rakkaudesta
tai himosta sen loppumista kohtaan.

Eikä tämä ole runo suonistani
tai maailmasta niiden ulkopuolella.

Eikä tämä ole anteeksipyyntö,
rakkaudenosoitus tai ave maria.

Koska muistan hengittää aina syvään.

Ja suudella sinua,
suudella sinua,
suudella sinua.

Syödä hengiltä niin kauniilla tavalla
että sydämeni lupaa olla rinnasta vapaa.

Se löytää vielä huomisesta uuden alun
koska tämä ei ole runo toivosta.

Minä olen tuominnut itseni palamaan
maailman kauneimmalla roviolla.

Ja jään kummittelemaan tänne mieleesi.

Kiinnostavathan rauniotkin,
miksi ei siis klisee.

Miksi olet kuvani kiimasta?

Miksi olet?