Tuuleksi laulan sieluni taivaisiiin;
ehtootähden ja päivänkehrän huomaan.
Aaltoni rantaan, mahdit Ahdin armaat
- ääneni lumeksi vuorien rinteille.
Sanani loitsin,
tieten ja taitaen noidun
uuden tempon eloni rytmeille.
Näille säkeille neulon alkusoinnun
ja vihoviimeisimmän sävelen.
Metsät palvon, järvet ja meret ja maat;
minulle luonnossa henkinen kuiskaa.
Käyvät pyhinä vuodenajat tämän pohjoisen
maani kotoisan ja armaan.
Tutustun uuden maailman shamanismiin
ja sanan "runo" alkupoluille olen palaava.
Kierrän peilin molemmat puolet/
kohtaloni tiet olen katsova
ja sinun luoksesi kerran olen saapuva.
***
Kunnes hiipuvat pois kaaoksen päivät
sinä olet sydämessäni, kuin maailman alku.
Kunnes erämaiden taiat lakkaavat kiinnostamasta minua.
Minä uskon.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.