Tuuleksi laulan sieluni taivaisiiin;

ehtootähden ja päivänkehrän huomaan.

Aaltoni rantaan, mahdit Ahdin armaat

- ääneni lumeksi vuorien rinteille.

Sanani loitsin,

tieten ja taitaen noidun

uuden tempon eloni rytmeille.

Näille säkeille neulon alkusoinnun

ja vihoviimeisimmän sävelen.

 

Metsät palvon, järvet ja meret ja maat;

minulle luonnossa henkinen kuiskaa.

Käyvät pyhinä vuodenajat tämän pohjoisen

maani kotoisan ja armaan.

Tutustun uuden maailman shamanismiin 

ja sanan "runo" alkupoluille olen palaava.

Kierrän peilin molemmat puolet/

kohtaloni tiet olen katsova

ja sinun luoksesi kerran olen saapuva.

 

***

 

Kunnes hiipuvat pois kaaoksen päivät

sinä olet sydämessäni, kuin maailman alku.

 

Kunnes erämaiden taiat lakkaavat kiinnostamasta minua.

 

Minä uskon.