Minne lie nämä tuulet täällä minua kantavat
sinä sen poukaman tunnet, jonne mereni kulkee.
Pilviin kuulet kuin taivas minut runoksi laulaa,
jonka sävelet kadonneita aarteitaan soivat.
Kuinka maani kerran minut on pitävä, hautaa,
laskien luiset lehtensä puvukseni.
Aina rakkaani tiedän
sinä siellä varrot -
sinä odotat.
 
 
Aaltojen alta luot
liekkeihin langenneen
tunteen.