Pimeitten vetten alta, kylmistä syvyyksistä
muusani kutsuvat minua tanssimaan, kuin seireenit.
Heittävät ylleni antikristuksen varjon -
hänet ylleni pukevat lausuen sata Ave Mariaa.

(Nunniahan he lopulta ovat.)

Minä ikuisesta hämärästä kylpenyt olen
ja hulluuteni valo on ikielämän lähde
jota loukata en saa, saati unohtaa.

Kunnes joku viimeinen sammuttaa valon.

Synnynkö uudelleen, ollen puhdas
vai kakkoseksiko jään, kun väärinpäin saavuin
maailmaan, jossa vallitsee pahuus.

Ja merelliset laskevat päiviemme aikaa
- nuo seireenit.