Yö oli ääriänsä täynnä ääniä, ehkä hieman liikaakin kuulon kuulla
ja ympärilläni värejä, toiset kulkivat vierelläni,
toiset koristivat taivaan.
Sydämessäni karnevaali; kuvittele shamanistiset rummut
yhdistettynä ikiyön palvontaan.
Ympärilläni ilo, kuin tivolissa konsanaan -
ja autuas onni -
saatoin aistia sen pisaroivan.
kuinka ajaton sen kylmyys onkaan, kuin taivas tähtineen.
Ikuisuus lepää tuntureissa; ympärillä käy näkyvä
pieni maailma ja näkymätön maa täynnä magiaa.
Hiljaa puhalsi puhuri,
sammutti erätulen hiljaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.