Yö oli ääriänsä täynnä ääniä, ehkä hieman liikaakin kuulon kuulla
ja ympärilläni värejä, toiset kulkivat vierelläni,
toiset koristivat taivaan.

Sydämessäni karnevaali; kuvittele shamanistiset rummut
yhdistettynä ikiyön palvontaan.

Ympärilläni ilo, kuin tivolissa konsanaan -
ja autuas onni -


saatoin aistia sen pisaroivan.

 

Taas tänä yönä sudet ulvovat ulkona kuutaan -
kuinka ajaton sen kylmyys onkaan, kuin taivas tähtineen.
Ikuisuus lepää tuntureissa; ympärillä käy näkyvä
pieni maailma ja näkymätön maa täynnä magiaa.

Hiljaa puhalsi puhuri,
sammutti erätulen hiljaa.

 
(Vain hämärä jäi.)