Synkistäkin sävelistä kehittyy perhosia,
lauluista sikiää kukkia -
vanhoista haaveista kertyy ajatuksia
eivätkä kasvit koskaan valitse kantajaa.
 
Vailla sadetta oleva saa juotua janoonsa
kun myrsky iskee ja kasvattaa maan.
 
Nälkiintynyt mieli saa palkkansa sanoista
jotka kehräävät hunajaa työkseen.
 
Me maalaamme itsemme pinnalle
ja rakennamme puhtaille katoille taivaan.
 
Pimeäkin alkaa elää -
muuttuu kirkkaaksi
hetkinä joina se rakastuu valoon
joka armastaa.