Alastomina olemme kuin Mielikki ja metsäin herra,
jonka sarvilla on monta kaarretta ja kulmaa.
Rakastellaan, rakastetaan vapaina, kuten Lilithe
rakasteli maita ja aaltoja.

Tulevaisuuden turvatakseen,
ollaakseen olevaisena.

Luoksesi tuulina saavun. Joskus syvimmän myrskyn.

Siivillä vakaimmilla lennän. 

Tuethan minua, luontoni, tuethan minua
kun maa luutarhaksi vajoaa
ja minä eksyn matkaamaan mannerten alle
jossa puolet vuodestani vietän.
Luokse kalmistojen ja ikiaikaisten luiden
joukkoon aaveiden ja kuolleiden puiden.
Kuningastani palvoen.

Kuningastani palvoen.

Ja aina voin kuljettaa sinutkin satamaan,
jonka aalloista haaveilen nousevani
simpukoita kupeillani -
hiukseni suolan peitossa.

Kauneus ja luonto ja kuolema
kaikki kulkevat samassa nipussa.
Niiden loitsu on luotu, ethän niistä erehdy -
minua rakastathan.

Loitsu on tehty.