Olisinko rakastanut sinua huomenna
mikäli asialistalle olisivat kuuluneet tasan samat tunteet
eivätkä kliseiset sanat ja kolmansien osapuolten toiveet
heikomman satuttamisesta rakkauden pelilaudoilla?

Minä olen kantanut rakkautta ja hävinnyt elon pokerissa.
Selkäni takana kuiskivat pirulliset ilkeät kielet.
Toisinaan havahdun tyhjään tilaan, jossa voisi olla kaksi
ja demonit tanssisivat jonkun toisen niskassa.


"Miksi me kohtelemme niin väärin muita?"

Naiivi lapsi sisälläni kysyy/
maailman hulluus nauraa päälle.
Jyrää ylle ja piiloon peittää tajunnan.
Kuljettaa ihmemaan ääripiireille.

"Jos me kaikki olisimme yhtä sekaisin, kuin sinä
armas Alice, ei täällä koskaan tarvittaisi sotia.

Syntimme rakentavat vaurautta, kultaa, mainetta ja valtaa
ja me kaikki emme ole hulluja täällä.

Rakenna sinä peilimaailmoihisi ovia,
joista paeta kaninkoloon Alice.
Me seuraamme perässä, syömme sielusi ja juomme kyllä sydämesi kuiviin.

Kaikki parhaat pidot ovat maan päällä,
kaikki pirut ovat täällä
ja helvetissä on jo varmasti tyhjää".


Olisinko valmis rakastamaan edes itseäni tänään,
en osaa sanoa enkä taida olla varma.
 
Taas nostan uuden pelikortin kasvojeni peitoksi
ja istun odottamaan herttakuningattaren iskua.